Iik, kesä loppuu! Vol3
Aplikointi on yhä yksi lempilajini. Ja kasseja on ollut kiva ommella.
Niistä tulee vain kaikista vähän erikokoisia. Mutta haittaako se? Minua haittaa. Mietin ja ihmettelen tehdessäni. Tuumailen vähän lisää ja kaikki etenee tuskastuttavan hitaasti. Pyörin ja hyörin. Haluan olla järjestelmällisen tehokas. Tehdä kaavat. Ja ohjeet. Ei se vaan käy niin. Olen haahuilija. Monta asiaa kesken samaan aikaan. Osa valmistuu, moni ei.
No tämä valmistui. Ja juuri sopivasti. Tämän tein Kirpun kaverille lahjaksi. Kutsut alkoivat 16.00. Kello 15.10 Oli kassi valmis. Ja aika söppis kassi tuli. Ihan päivänsankarin oloinen.
Korttikin ehti kuivua. Siinä olikin aikamoinen määrä liimaa. Kirppu kun ei liimassa säästele. Eikä glitterissä. Tästäkin tuli tosi söppisihana. Onneksi äiti ymmärsi ottaa kuvan muistoksi.
Ehdittiinpä vielä pynttäytyäkin. Tuo letti ei ole minun tekemä. Minä en osaa hiuksia. Käsittämätöntä, miten se voi olla niin vaikeaa. Tuon letin teki naapuri Kampaaja, kun sopivasti oli Kirpulla aika naapuri Kampaajalle juurikin samana päivänä kuin nämä kutsut. Tuon perhosen kiinnitti Äiti. Tai Suomen Äiti niin kuin Kirppu nykyään selittää Suomen Mummille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti