Nami nami nam

Mansikkapaitahan olisi sopinut varsin hyvin kesään. Mutta, koska Äiti on useinkin hieman saamaton, tuli siitä oiva syyspaita. Mikä onkin hyvä, sillä kesällä tämä olisi jäänyt käyttämättä, koska se on pitkähihainen. No ei kesästä sen enempää.

Eikä Äiti niin saamaton ole. Kolmen lapsen perheessä omaa aikaa vain ei hirveästi jää. Luovuus tarvitsee aikaa, sanotaan. En usko, että se on niin. Luovia ajatuksia pulppuaa yhtenään, mutta niiden toteutuksen aloittaminen tarvitsee sitä aikaa.

Tässä paidassa värit ja kuosi sopivat niin hyvin yhteen kuin ajattelinkin. Keltaista trikoota oli hieman lyhkäisesti, joten jatkoin hihoja ja helmaa resoreilla. Mansikka on applikoitu. 

Toistaiseksi Kirppu tykkää. 

Nami nami nam,

suuhun sujautan,

mansikan ihanan,

nami nami nam.

Kipi kipi kops,

kippoon kopautan,

mansikan valtavan,

kipi kipi kops.

-Leena Junnila

 Iik, kesä loppuu! Vol6


Tässä vielä muutama kuva kesältä. Eipä näitä juurikaan enempää ole, kun kesä oli sellainen kuin oli. Ja Kirppu ei erityisemmin halunnut käyttää Äidin tekemiä vaatteita. Serkkujen vanhat kelpasivat paremmin. Koska ne olivat Isompien tyttöjen vaatteita.

 

Huh, sain kaikki blogattua. Nyt voi kesä mennä. Nyt voimme siirtyä syksyyn.

Iik, kesä loppuu! Vol5

Tämä oli ompelutehtävä facebookin ompeluryhmässä. Aiheena maissi ja tekstiilivärit. Maissilla piti saada aikaan printti kankaalle. Kankaasta piti ommella jotain. Jollekin. 

Siihen aikaan oli epävakaata ja ukkosta. Kuinkas muuten. Inspiroiduin säästä ja visio toteutui juuri niin kuin sen olin ajatellut. Tehtävässä aika oli rajattu ja siihen nähden suunnitelmani oli kovin suureellinen. Muutama tunti työskentelyä päälle ja sain minäkin tekeleeni valmiiksi.

Tuo paidan helma on vieläkin kääntämättä. Joskin se oli arvattavissa. Koska sitä voi pitää noinkin. Se kyllä rullaa ikävästi.

Kirppuhan se siinä. Tietenkin. Kirppu pyörii ja hyörii Äidin ympärillä niin, että äiti kompastuu aina kun kääntyy ympäri.

Iik, kesä loppuu! Vol4

Koska Kirppu ei kesällä pahemmin nukkunut päiväunia oli Äidin ompelut kovin olemattomia. Ja kun ne säät olivat niin huonot niin pitkälle kesään, lamaantui Äiti aivan totaalisesti. Elokuussa helpotti. Aurinko tuli ja maa kuivui. Koska ilmat olivat niin kivat, meni aika ulkona. Taaskaan ei Äiti päässyt ompelemaan. Kunnes Äiti keksi käyttää Kirpun leikkimökkiä tukikohtana. Ja Kirppu hyöri ja pyöri jaloissa ja auttoi. Kuinkas muuten.

,

Kissamuikku!

Iik, kesä loppuu! Vol3

Aplikointi on yhä yksi lempilajini. Ja kasseja on ollut kiva ommella. 

Niistä tulee vain kaikista vähän erikokoisia. Mutta haittaako se? Minua haittaa. Mietin ja ihmettelen tehdessäni. Tuumailen vähän lisää ja kaikki etenee tuskastuttavan hitaasti. Pyörin ja hyörin. Haluan olla järjestelmällisen tehokas. Tehdä kaavat. Ja ohjeet. Ei se vaan käy niin. Olen haahuilija. Monta asiaa kesken samaan aikaan. Osa valmistuu, moni ei.

  

No tämä valmistui. Ja juuri sopivasti. Tämän tein Kirpun kaverille lahjaksi. Kutsut alkoivat 16.00. Kello 15.10 Oli kassi valmis. Ja aika söppis kassi tuli. Ihan päivänsankarin oloinen. 

Korttikin ehti kuivua. Siinä olikin aikamoinen määrä liimaa. Kirppu kun ei liimassa säästele. Eikä glitterissä. Tästäkin tuli tosi söppisihana. Onneksi äiti ymmärsi ottaa kuvan muistoksi.

Ehdittiinpä vielä pynttäytyäkin. Tuo letti ei ole minun tekemä. Minä en osaa hiuksia. Käsittämätöntä, miten se voi olla niin vaikeaa. Tuon letin teki naapuri Kampaaja, kun sopivasti oli Kirpulla aika naapuri Kampaajalle juurikin samana päivänä kuin nämä kutsut. Tuon perhosen kiinnitti Äiti. Tai Suomen Äiti niin kuin Kirppu nykyään selittää Suomen Mummille.

Iik, kesä loppuu! Vol2

Kirpulle rakennettiin leikkimökki viime kesänä. Mökki on minun ideoima ja miehen rakentama. Suurimmalta osin kierrätysmateriaaleista ja ylijäämämaaleista taiottu. Pojat auttoivat maalaamisissa. 

Totuuden nimissä se maalaaminen oli sen verran kamalaa, että en tule muuttamaan puutaloon. Ikinä. Mökki ei ole kuin muutaman neliön. Ajatella, että pitäisi maalata koko talo! Se ulkomaali on ihan hirveän paksua ja tahmeaa ja tukkii ihohuokoset. Yy-yök! Kuten Kirppu sanoo.

Mökkiin ompelin koristeeksi viirinauhat. En oikein ole viirunauha-ihmisiä, mutta joku oikku tuli, kun näitä oli pakko saada. Olihan niiden ompelu kivaa. Niitä saivat kaverit ja serkutkin. Mutta ei niitä kyllä enää tänä vuonna ripustettu. 

Nämä kuvat siis ovat viime kesältä. Tämä kesä oli niin huono, että ei jaksettu niin kovasti panostaa. Elokuussa ei enää viitsitty panostaa, kun syksy kohta tulee kuitenkin.

Lattialle maalasin räsymaton vapaalla kädellä. Siitä tuli juuri niin kiva kuin ajattelinkin, mutta sen maalaaminen oli huomattavasti työläämpää kuin ajattelin.

Mökkiin rakennettiin myös sänky yöpymisiä varten. Pojat nukkuivat mökissä yhden yön. Eivät aio nukkua uudestaan ellei ikkunaan tule pimennysverhoja. Ei tule. Sänkyä siis käytetään sohvana. Siinä on mukava lekotella kesäpäivänä. Tai lueskella lehtiä sateella. Siis sitten joskus tulevaisuudessa. Kun Kirppu on vanhempi. Ja rauhallisempi. 

Sohvalle ompelin Marimekkoa ja Finlaysonia. Ja mukavalta näyttää. 

Säädyllisiä kuvia ei ollut montaa. Kirppu on luonnon lapsi. 

Ensi kesänä laitetaan taas nätiksi ja otetaan paljon hienoja kuvia yksityiskohdista.

Iik, kesä loppuu! Vol1

Koska elokuu loppuu kohta täytyy nyt terästäytyä. Päätin, että kesäjutut täytyy blogata alta pois ennen syyskuuta. Viime tippaan jäi taas. 

Tässä kuvia Kirpusta lomalla. Niissä mahtavissa maisemissa.

Ja väsyihän se Kirppukin sitten lopulta. Yhtään en aio kaunistellä asioita. Olihan se taas aika kauheeta ja lomaperhehelvettiä ajoittain. 

Kirppu kaipaa kovasti Madeiraa. Kyselee, miksi emme ole siellä. Miksi emme ole vierailleet pitkään aikaan Madeiran mummilla.