Kesävaatepaniikki


Tein siis periaatepäätöksen, että koska hyllyillä oli paljon kankaita niin ompelen Kirpun ja omat kesävaatteet. Kirpulla ei ole juurikaan kesävaatteita. Ollenkaan. Kaikki olisi pitänyt ostaa. Juuri nyt ei ole aikaa juosta kirpputoreilla. Eikä rahaa ostaa uusia. Rahat on enempi tai vähempi laitettu niihin kankaisiin. Näytti, että aikaa on ruhtinaallisesti. Sitten tuli toukokuu ja sijaiskeikkoja. Ja kiire. Paniikki!!! Näinhän se meillä aina menee.

Shortseja joustocollegesta ja -denimistä. Kirppu kutsuu näitä kalsareiksi ja pojat nauravat. Kirpulle nämä olivat mieluisia. Hän halusi ne heti jalkaan. Lämpöä kun oli vain +10 astetta niin alle puettiin sukkiksia ja legginsejä. 

Kesäisiä toppeja. Kantattuna pitsikuminauhalla. Vähän näpräämistä, mutta silti helppoa ja nopeaa. Pitseillä saa tyttömäisyyttä ja siitähän Kirppu tykkää. 

Superhelpot ja nopeat shortsit. Ne eivät kyllä olleet Kirpun makuun. Ja ne näyttivät aika kamalilta. Kirppu oli tosi ressukan näköinen ne jalassa ja pojat vielä nauroivat. Ne otettiin heti pois. Ei Äitikään niistä pitänyt. Vaatteena kivan näköiset Kirpulla ei.

T-paitamekkoja. Helmat kääntämättä. Käännetään jos ehditään. Näyttää siltä, että ei ehditä.

Kiireessä napattuja sovituskuvia.

Shortsien kanssa löytyy sopivia yläosia jo aiemmin esitellyistä perusvaatteista.

Kirppu riehaantui keväästä ja isoveljen kannustuksesta juoksenteli ulkona vähemmällä vaatetuksella. Kirppu vilustui. Ompelut on pahasti vaiheessa, kun Kirppua hoivailen. Ja mies tekee ylitöitä. Ja lomaan on neljä yötä. Ompeluhuoneessa on aika monta Kirpulle leikattua vaatetta odottamassa. Äidin vaatteet suurilta osin leikkaamatta. Paniikki!!!

Leppäkerttuja

Itse pidän leppäkertuista ihan vaan visuaalisesti. Ja jotenkin se väritys on kiva. Ihmeellisen täydellinen. Jotenkin. Kirppukin pitää leppäkertuista. Ainakin tämän setin jälkeen. Hirveät itkupotkuraivarit tuli, kun leppäkertut oli pesussa. Tosin Kirppu on (taas) saanut aikas paljon aikas isoja raivareita. Syy ei useinkaan selviä. Eikä niissä yleensä mitään järkeä olekaan. Onpahan vain väsynyt ja itkuinen. Vahtii Äitiä, että ei häviä. Kulkee perässä ja hokee miksimiksimiksi. Äiti on hyvin väsynyt. Ja pakokauhuinen. Kohta lähdetään matkalle ja kolme viikkoa yhdessäolokauhua tiedossa...taidanpa pakata lenkkarit ja trikoot mukaan.

Olen kanttaillut joustopitsillä viimeaikoina melkein kaiken, mitä vaan on pystynyt. Kiire on kova. Toukokuu on yleensä hyvin hektinen koko kuukausi. Nyt vielä nämä ompelut päälle. Tein periaatepäätöksen, että kun kankaita kuitenkin on niin minähän ompelen Kirpun kesävaatteet. No sitten on ommeltu. Kaiken muun stressin keskellä.

Kirppu toivoi kovasti keijupaitoja. Siis paitoja hihahörhelöillä.

Tämä piti olla mekko. Kaavan mukaan. Tulikohan virhe, kun kiireessä piirtelin. Tuo ei ole mekon pituinen vaan tunika mielestäni. Ihan sama, sanon. Olkoon sitten lyhyt. Kirppu piti tästä eniten. Myöhemmin stailasi vaaleanpunaisella tutuhameella. Sopii erittäin hyvin!

Kangasta riitti vielä hihattomaan toppiin. Nämä topit ovat tavattoman käteviä. Nopeasti ja helposti kiva kesäpaita. Yksinkertaista ja sopii moneen menoon. Kirppu tykkää.

Tämän kuvan Kirppu otti Äidistä ihan itse. Vakaa käsi Kirpulla. Kirppu onkin taitavampi kuvaaja kuin Äiti. Tosin siihen ei paljoa vaadi. :)

Värikästä perusvaatetta

Pidän väreistä. Kirkkaista perusväreistä. Vihreästä, turkoosista, sinisestä, keltaisesta. Pidän myös punaisesta ja vaaleanpunaisesta. Itse en käytä punaista tai sen sävyjä omissa vaatteissani. Käytän enimmäkseen mustaa ja turkoosia.

Onneksi saimme tytön kahden pojan jälkeen. Kirppu pitää "tyttömäisistä" väreistä ja kaikista hörhelöistä. Se on ihanaa. Saan ympärilleni ihania värejä ja hörhelöitä ilman, että itse joudun niitä käyttämään. 

No näistä kankaista ei tällä kertaa syntynyt hörhelöitä vaan ihan perusvaatetta. Koska niistä oli pulaa. Kirppu oli salakavalasti kasvanut pituutta. Hyllyt ammottivat tyhjyyttä. 

Sekalainen ihanan värikäs setti, jossa pääosassa ovat ihanat printit.

Aluspaitoja, joista yhteen aplikoin sydämen, joka on leikattu kirpputorilta ostetusta topista. Ostin topin nimenomaan ompelukäyttöön.

Legginsejä, joita tarvittaisiin vielä muutamat lisää. Taitaapa ompeluhuoneessa olla vielä parit, joista pitäisi ommella lahkeen käänteet...käykö teille niin, että ompelukset jäävät roikkumaan odottaen viimeistelyä? Juurikin sitä helman kääntöä tai kuminauhan ompelua. Yksinkertainen, nopea vaihe, jonka jälkeen vaate pääsisi käyttöön. Mutta sitä vain lykkää ja aloittaa välissä kymmenen uutta ompelusta. Viimeistely on minulle pakkopullaa.

Pitkähihaisia paitoja.

T-paitoja.

Ja farkut, joissa isot taskut kivien ja etanoiden jemmaamiseen. Niitä etanankotiloita löytyy useinkin pesukoneesta. Superällöttävää. Ja tiedättekö. Ne etanat eivät kuole pesussa!!??

Nämä housut on leikattu Äidin vanhoista puuvillahousuista. Puntin kuminauhakujassa hyödynsin housujen käänteitä.

Näistä vaatteista ei sen kummemmin ole sovituskuvia. Kirppu ei ole kovin yhteistyöhaluinen tässä asiassa. Valokuvia kyllä yritän ottaa, mutta ne ovat aika suttuisia tai tausta on ruma. Enkä väitä, että nämä kuvat olisivat erityisen huippulaatuisia, mutta ne ovat niitä joukon parhaimpia. Siinä teille perspektiiviä.

Tämä kuva on Sea Lifesta ja se nyt vain on tuollainen kuva.

Tämä blogi on osittain perustettu siksi, että oppisin uusia taitoja. Tämä on erittäin paljon mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole erityisen hyvä valokuvaaja. En edes pidä siitä. En muista ottaa valokuvia. En ole erityisen taitava tietokoneen käyttäjä. Tuskastun kuvankäsittelyohjelmien kanssa. En liiku netissä sujuvasti. Enkä jaksa olla some-aktiivinen pidemmällä aikavälillä. Mutta näitä taitoja pyrin kehittämään blogin myötä. Antakaa siis anteeksi kuvien laatu ja sommittelu.

Aplikointia

Aplikointi on ihanaa! Tykkään siitä tosi paljon. Yhtä ommellessa keksii kymmenen uutta variaatiota ja toiset kymmenen uutta projektia. Ideavarasto on pohjaton ja vaikka kuinka aplikoisi voisi aina vain aplikoida lisää. Tosin tuo pätee kaikkeen ompeluun. Ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin elämässä. 

Nämä mekkoset tein muutama kuukausi sitten. Vaikka äiti aivan hullaantui näistä ei Kirppu oikein pidä niistä. Tai pitää kovasti, mutta ei halua käyttää niitä. 

Tämä kukkanen on tehty collegelle. Sellaiselle vanhanaikaiselle. Tosi kiva materiaali ommella. Ja mielestäni toimii hyvin tuollaisessa liivimekossa. Kukan varsi ja lehdet on ommeltu vapaasti suoralla. 

Pilvimekko on joustofroteeta. Tämä on tosi kivan raikas. Tämä on ehkä tehty enemmän äidille. Kirppu ei tästä pitänyt ollenkaan. Tai pitihän Kirppu. "Ihana! Mutta laitetaan se sinne kaappiin äiti." Josko tällaisen tekisi isommassa mittakaavassa. Äidille.

Leijonamekko on joustofroteeta. Tämän tein, kun Kirppu oli monta viikkoa pikkuleijona. Mutta eihän hän tätäkään halua päällä pitää. Äiti ei ymmärrä. Kirpulle ei kyllä pakoteta mekkoa päälle jos hän niin päättää. Itsepäinen pikku Kirppu. Ihan niin kuin äitikin.

Nämä sovituskuvat sain kiristettyä sillä, että ei saa rakkaita shortsejaan ja jalkapallopaitaansa ennen kuin kuvat on otettu. Pienen hangoittelun jälkeen Kirppu innostuikin valokuvaamisesta niin, että piti esitellä mekkoa takaapäinkin. Ja kuvaamisen jälkeen heti shortsit ja jalkapallopaita takaisin päälle.

Vitamiini

Siirsin valokuvatiedostoja ja jostain syystä ne eivät siirtyneetkään kansioittain vaan kaikki yhtenä pötkönä. (??!! Mä niin en ymmärrä koneita.) Piti luoda kansiot uudelleen. Niitä kuvia oli yli 5000. (!!! Huoh.) Oli siinä se hyvä puoli, että tuli kerrankin katseltua vanhoja kuvia. Niin ihania! Kuvissa näkyy elämän hyvät päivät. Yleensä lomien tai juhlapyhien rennot, iloiset ilmeet. Auringon värittämä iho. Huolettomat hetket.

Tämä kuva on ihan pakko laittaa esille, kun siitä vain tulee niin hyvä mieli. Tämä on kuin c-vitamiinia. Auringonpaistetta ja energiaruiske. 

Nämä olivat ensimmäisiä vaatteita kun tytölle ompelin noin 2 vuotta sitten. Metsolan ihanat joustofroteet. Aivan i h a n a.

Vauvan sisällä soi appelsiini,

lin lan lan

tin tan taitavasti oranssia aurinkoa

vitamiini sulosiili hangonkeksi soittaa.