Leppäkerttuja
Itse pidän leppäkertuista ihan vaan visuaalisesti. Ja jotenkin se väritys on kiva. Ihmeellisen täydellinen. Jotenkin. Kirppukin pitää leppäkertuista. Ainakin tämän setin jälkeen. Hirveät itkupotkuraivarit tuli, kun leppäkertut oli pesussa. Tosin Kirppu on (taas) saanut aikas paljon aikas isoja raivareita. Syy ei useinkaan selviä. Eikä niissä yleensä mitään järkeä olekaan. Onpahan vain väsynyt ja itkuinen. Vahtii Äitiä, että ei häviä. Kulkee perässä ja hokee miksimiksimiksi. Äiti on hyvin väsynyt. Ja pakokauhuinen. Kohta lähdetään matkalle ja kolme viikkoa yhdessäolokauhua tiedossa...taidanpa pakata lenkkarit ja trikoot mukaan.
Olen kanttaillut joustopitsillä viimeaikoina melkein kaiken, mitä vaan on pystynyt. Kiire on kova. Toukokuu on yleensä hyvin hektinen koko kuukausi. Nyt vielä nämä ompelut päälle. Tein periaatepäätöksen, että kun kankaita kuitenkin on niin minähän ompelen Kirpun kesävaatteet. No sitten on ommeltu. Kaiken muun stressin keskellä.
Kirppu toivoi kovasti keijupaitoja. Siis paitoja hihahörhelöillä.
Tämä piti olla mekko. Kaavan mukaan. Tulikohan virhe, kun kiireessä piirtelin. Tuo ei ole mekon pituinen vaan tunika mielestäni. Ihan sama, sanon. Olkoon sitten lyhyt. Kirppu piti tästä eniten. Myöhemmin stailasi vaaleanpunaisella tutuhameella. Sopii erittäin hyvin!
Kangasta riitti vielä hihattomaan toppiin. Nämä topit ovat tavattoman käteviä. Nopeasti ja helposti kiva kesäpaita. Yksinkertaista ja sopii moneen menoon. Kirppu tykkää.
Tämän kuvan Kirppu otti Äidistä ihan itse. Vakaa käsi Kirpulla. Kirppu onkin taitavampi kuvaaja kuin Äiti. Tosin siihen ei paljoa vaadi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti